Tehtiin muutaman päivän kesälomaretki saaristoon. Kotimaassa löytyy monia niin  hienoja paikkoja, että välillä sitä hämmästelee että miksi pitäisi päästä reissaamaan johonkin pitkälle. Lisäksi kotimaanmatkailu on ekologista ja halpaa! Vaikka autolla tosin mentiinkin niin on se paljon vähemmän ympäristöä kuluttavaa kuin lentomatkailu. Saa itselleen hyvän mielen kun ajattelee niin ;)

Aloitettiin reissu lähtemällä Kemiönsaarelta eteenpäin. Ensimmäinen pysäkki oli Taalintehtaan vanha ruukki, joka olikin melko hurmaava paikka ihanana kesäpäivänä. Museokaupassa oli myynnissä paikallista käsityötä. Aika perusjuttuja, lähinnä villasukkia, avaimenperiä jne, mutta eipä ainakaan ollut turistirihkamaa.

Losseilla jatkettiin eteenpäin saaristoa ja oltiin pari yötä eri saarissa. Elmolainen pääsi mukaan haistelemaan merituulten tuoksuja.

Takaisintulomatkalla poikettiin Kemiönsaarella sijaitsevalle Söderlångvikin tilalle, joka on mesenaatti Amos Andersenin entinen kotipaikka. Vierailua siellä voi kyllä lämpimästi suositella, aivan valloittava paikka! Maisemat olivat upeat, erityisesti omenatarhat meren rannalla tekivät vaikutuksen.

Kartanon päärakennus toimii nykyään museona, siellä ei valitettavasti päästy käymään kun pyöristynyt masu teki stopin kaikelle reippailulle. Tilalla oli aivan ihan kauppa, jossa myytiin paikallisten ihmisten tekemiä käsitöitä. Ihanaa takorautaa, puuesineitä, lasitaidetta, neuleita ja lastenvaatteita löytyi ihan liikaa, olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi!

Hauska idea tehdä kuviollisesta "verhokankaasta" simppelejä laukkuja! Kun kangas on noin mainio, ei kaava vaadi enää mitään monimutkaista.

Jotain oli pakko ostaa tulevalle perheenjäsenelle. Myynnissä oli aivan ihania "Pieni talo preerialla" -tyyppisiä tyttöjen mekkoja. Mekkoja tekee kuulemma joku pienten lasten äiti, enempää en ehtinyt kassahenkilöä haastattelemaan. Netistä löysin kyseisen yrittäjän sivut osoitteesta www.englacharlotta.fi. Meille mukaan lähti oikeanpuoleinen 80-senttinen mekko mallia "Fanny".

Lisäksi saman henkilön tekemiä olivat pienet, söpöt, pellavaiset pussukat ja niiden pehmoiset kaverit. Pussukkaan sai pehmopupun kiinni korvasta napilla. Ihana idea pikkuneidin ensimmäiseksi käsilaukuksi =)

Kemiönsaarelta poistuessamme emme halunneet lopettaa lomaa vielä joten suuntasimme Turun saaristoon ja Nauvoon. Kulinaristina mieleni on tehnyt jo pitkään käydä syömässä L'Escale-ravintolassa ja nyt siihen tuli mahdollisuus. Eikä visiitti ollut pettymys. Alkuruuaksi syömissäni nokkosblineissä olisi saanut olla hiukan reilummin voisulaa, mutta ei voi valittaa koska koostumus oli täydellinen. Pääruuaksi söin ankkaa, joka tarjoiltiin perunapiiraan ja uuniomenan kera. Huippua!

Miehen syömät vasikanmunuaiset olivat kuulemma loistavat. Itse en uskaltanut maistaa koska olen sisäelinten suhteen hieman nirso, varsinkin nyt raskausaikana. Vaikka kyllähän todellisen kulinaristin pitäisi kaikkea maistaa...

Ruokakokemuksen kruunasi ihana näköala vierasvenesatamaan! Mahtaisikohan ensi kesänä onnistua uusi visiitti vaikka jälkikasvu olisikin matkassa mukana...