Tämän blogin tarkoituksena on tarjota mukavaa pientä puuhaa parin kuukauden päästä alkavalle äitiyslomalle. Tai ainakin äitiysloman alkuun, puuhaa riittää varmasti muksun synnyttyä ihan riittämiin.

Ajattelin kuitenkin ensin esitellä "esikoiseni", joka ei ole ihmisvauva vaan karvainen haukkuvauva. Koska jälkikasvua ei ole meille vielä siunaantunut, on Elmo korvannut sen hyvin ja poistanut suurimmat hoivaamisen tarpeet.

Elmo on puolitoistavuotias coton de tulear -poika, vaikka ei lyhyen karvansa takia ihan perinteiseltä puuvillakoiralta näytäkään. Mutta koska blogin on tarkoitus olla painottunut käsitöihin  ja muihin väsäyksiin, mennään itse aiheeseen.

Tavoitteenani on tehdä niin paljon kierrätysmateriaalista kuin vain vähänkin voin. Farkkutakki koiralle syntyi isännän vanhoista farkuista, jotka olivat makeesti kuluneet jo valmiiksi. Reunus on ruskeaa velouria jota jäi yli miehelle tekemästäni verkka-asusta. Lisäksi vuorena on kosteutta pitämässä kestovaippoihin tarkoitettu PUL-kangas. Kaavaa muokkasin Suuren Käsityölehden ohjeesta.

Sadetakki syntyi myös PUL-kankaasta, selkään ompelin kolme heijastinnauhaa. Harmi vaan ettei takki suojaa koko koiraa... Seuraavaksi suunnitelmissa on tehdä itse kaavoitettu kauluksellinen takki, joka laitetaan selästä kiinni. Katsotaan koska saa aikaiseksi.

Ja koska on sadonkorjuuaika, en malta olla laittamatta kuvaa takapihan marjapuskasta. Samperin paksut linnut ovat syöneet suurimman osan punaisista viinimarjoista, tuli vähän kiire saada marjat pois puskasta. Mistähän se johtuu että tiput jättävät aina alimmaisen marjan syömättä? Onkohan se jonkinlaista kettuilua vai mahdollisesti puskan kasvattajan osuus..? Tarkkasilmäiset huomaavat taustalla pienen uteliaan piskin.

Mikähän olisi hyvä keino karkoittaa epätoivotut tiput pihamaalta? Verkkoja en haluaisi käyttää koska pulut saattavat invalidisoitua vakavasti moisesta. Ehkä jonkinlainen linnunpelätin? Pitääpä ottaa selvää asiasta.