Joulu tuli ja meni nopeasti niinkuin aina ja tänä vuonna tuli valmistelujen kanssa vielä enemmän kiire kuin yleensä. En ole koristanut kotia ihmeemmin jouluna tai hankkinut joulukuusta. Piparkakkutalojen teko on kuitenkin sellainen jouluperinne jota ei voi jättää väliin. Niitä on tullut tehtyä jo parikymmentä vuotta, ensin äidin kanssa ja sittemmin yksin tai ystävien kanssa. Viime joulun mallista tuli melko perinteinen kun ei aika tai mielikuvitus riittänyt miettimään jotain uutta ja ihmeellistä juttua taloon. Ensi jouluna surffailen ajoissa netissä ja koitan keksiä jotain kivaa uudistusta möksään.

Joululahjoja tein itse parille kaverille Tilda-kirjan ohjeiden mukaan. Kauheassa kiireessä syntyivät pussukat ja laukut, joihin on painettu lahjan saajien nimikirjaimet. Nuo oli tosi helppo ommella, ainoastaan alkuvalmisteluihin meni paljon aikaa, eli kankaan, vuoren ja tukikankaan leikkaamiseen ja tukikankaan silittämisen.

Enemmänkin piti tehdä lahjoja itse mutta pikkuneiti järjesti sen verran hommaa että haaveeksi jäi. Perheen toiseksi pienin sai mummulta ja pappalta lahjaksi hienon villapaidan, jonka on mummun työkaveri neulonut. Upea palmikkoneule ja sopii hauvapojalle kuin valettu. Lahjan saaja ei vain itse ole kovin innoissaan.

Isoimman kasan lahjoja taisi saada ensimmäistä jouluaan viettävä tyttö.